Maanantai 31.1.2011
Taas arjessa, leirikamppeet pakattu ja matka hiihtäen kohti leiripaikkaa voi alkaa. Sananen hiihdosta: inhoan hiihtämistä, mutta olihan se ihan jees... ilman niitä painavia varusteita se olisi ollut vielä parempi, kyllä suksi luisti, vaikka alkoi särkeä selkää, hartioita ja niskaa ihan pirusti.
Leiripaikalla saatiin helvetisti rompetta ja ennen sitä piti kaivaa lapioilla iso alue puhtaaksi lumesta, siis ihan puhtaaksi, niin puhtaaksi että maa näkyy :D Siihen pystytettiin teltta. Mokoma teltta, niin monimutkainen ja monivaiheinen.. pitäs saada sellanen kasaan maksimissaan 10 minuutissa, jolloin kaminassa on jo tuli ja ihmiset sisällä valmiina menossa nukkumaan. Teltan kun sai vihdoin ja viimein kasaan niin piti pelleillä kaminan kanssa ja se kun oli kasassa nin sitten pitikin saada siihen tuli ilman paperia. Samalla kun toiset yrittivät saada tulen syttymään, ryhmänjohtaja kertoi yleisiä perusleiriasioita.
Ruokailut tapahtui normaalisti puun juurella, linjastoihin jonotettiin korpossa (korkea polviasento). Myöhemmin sitten selvisi, että on odotettavissa sekä kipinä että kiertoparivartio. Omalle kohdalle osui vuorot kipinässä aamuyöllä kolmesta neljään ja kiertoparivartiossa neljästä viiteen. Kiertoparivartiossa kaksi ihmistä kiertää teltta-aluetta tiettyä reittiä pitkin tarkistaen, että kaikki on kunnossa.
Majoittumaan mennessä telttaan sai ottaa mukaan vain telttapatjan, makuupussin, rynkyn, aseen huoltovälineet, varustepussin ja tietysti itsensä. Suuri osa tavaroista jäi ulos yöksi...hienoa... Nyt sitten unta palloon vähän ennen kolmea asti ja sitten kipinään.
Tiistai 1.2.2011
Herätys siinä klo 2:52, kipinään vaan ja huoltamaan asetta siinä samalla. Mokoma kamina meinas sammua, sain elvytettyä sentäs! Lyhty oli juuri sammumaisillaan, kun alkoi neljän maissa kiertoparivartio. Vartiosta päästyä menin takaisin nukkumaan hetkeksi, kunnes pitikin nousta jo kokonaan ylös. Koko ajan odotteli, että milloin tulee se aika, kun lähdetään takaisin yksikköön. Meinasi kärsivällisyys loppua, kun teltta piti purkaa ja kasata ja purkaa uudestaan...
Lounaan jälkeen se aika sitten tuli, hiihdettiin takaisin yksikköön. Oli mukavan kipeät paikat kun pääsi takaisin ja voimat ihan lopussa ja halusi vain suihkuun ja nukkumaan.
Yleisesti koko leiri oli jotenkin ihan paska, tuntui että inhimmillisyys kaukana... takaisin yksikössä tuntui ihanalta saada tetsari ja muut romppeet selästä. Vielä piti jaksaa kantaa ja huoltaa yleiset leirivarusteet oman aseen huollon lisäksi.
Selkä kyl ihan hajalla, huomenna pitäis pystyä lähtemään ampumaradalle ... sitten pääsi vihdoin suihkuun, sitä ennen märät kamppeet meni kuivauskaappiin. Tänään uni maittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti